Onko kaikki kolesteroli haitallista?
Veteen liukenemattomana rasva-aineena kolesteroli ei pysty kulkemaan verenkierrossa itsekseen, vaan sen täytyy pakkautua erityisten kuljetusproteiinien sisään. Näitä kolesterolin ja sen kuljetusproteiinien muodostamia “paketteja” kutsutaan lipoproteiiniksi (lipo on kreikkaa ja tarkoittaa rasvaa). LDL- ja HDL-kolesterolista puhuttaessa viitataan näihin kolesterolia kuljettaviin proteiineihin.
Kolesteroli luokitellaan tyypillisesti kahteen päätyyppiin:
1. LDL eli “paha” kolesteroli (low-density lipoprotein)
LDL-lipoproteiinit kuljettavat kolesterolia maksasta sinne, missä sitä kehossa tarvitaan, kuten soluihin ja kudoksiin. Mitä enemmän veressä on kolesterolia kuljettavia ”paketteja”, sitä todennäköisempää on, että kolesterolia ”putoaa kyydistä” ja tarttuu verisuonen pintaan. LDL-pitoisuuden noustessa on siis todennäköisempää, että kolesterolia kiinnittyy verisuonten seinämiin.
Ajan myötä LDL-kolesteroli voi yhdessä muiden aineiden kanssa muodostaa verisuonten seinämiin rasvaisen kerroksen, jota kutsutaan ateroomaksi. Aterooman seurauksena verisuonet ahtautuvat ja menettävät joustavuuttaan. Tätä prosessia kutsutaan ateroskleroosiksi eli kansankielellä verisuonten kalkkeutumiseksi. Sen seurauksena veri ei kierrä yhtä helposti ympäri kehoa kuin ennen, ja sydämen on työskenneltävä entistä kovemmin pumpatakseen verta eteenpäin. Tämän vuoksi LDL-kolesterolia kutsutaan “pahaksi” kolesteroliksi.
2. HDL eli “hyvä” kolesteroli (high density lipoprotein)
HDL-lipoproteiinit kuljettavat ylimääräistä kolesterolia pois kudoksista ja verisuonten seinämistä, ja vievät sen maksaan. Maksassa kolesteroli hajotetaan, minkä jälkeen se poistuu kehosta. Tämän vuoksi korkeat HDL-tasot ovat hyväksi sydänterveydelle – ja siksi sitä kutsutaan “hyväksi” kolesteroliksi.